PEF-seuranta

PEF-seuranta alkoi siis tänään. Ensimmäisen viikon seuraan lukemia ilman avaavaa lääkettä ja seuraavan viikon avaavan lääkkeen kanssa. Avaava lääke on Ventoline 0,2 mg. Samaa avaavaa lääkettä mulle määrättiin keuhkoputkentulehdusepäilyn yhteydessä ja sitä käytettin myös spirometriassa ilman vaikutusta.

Päivitys 8.1.2012: Aika turhalta tuntuu tämä PEF-seuranta. Lukemat eivät muutu miksikään avaavan lääkkeen kanssa tai missään vaiheessa vuorokautta. Mikäli joku teistä tekee myös mittauksia, kertokaa omista lukemistanne vertailuarvoksi. En osaa yhtään sanoa ovatko nämä normaaleja.

Päivämäärä Aamupuhallukset (3kpl) Iltapuhallukset (3kpl)
30.12.2011 390, 390, 390 390, 390, 390
31.12.2011 400, 390, 390 390, 400, 390
01.01.2012 390, 390, 390 390, 390, 400
02.01.2012 390, 390, 390 390, 390, 400
03.01.2012 390, 390, 390 390, 390, 400
04.01.2012 380, 390, 390 390, 400, 390
05.01.2012 390, 400, 390 390, 390, 390
06.01.2012 400, 400, 390 390, 390, 390
Share

16 vastausta artikkeliin ”PEF-seuranta

  1. Jarmo Jänis

    Tervehdys. Nähtyäni tarinasi tän päivän lehdestä, syntyi päätös auttaa sinua heti.
    Jotta ymmärtäisit kuinka paljon olen näitä joutunut miettimään, ja jotta voisit luoda mielikuvan siitä mikä on mun kyky arvioida asioita, pika tausta itsestäni.

    Olen muutamaa kuukautta vailla 46 vuoden ikäinen syntymästä asti mukanani kantamani vamman takia pyörätuolilla liikkuva pienikokoinen mies. Suunnilleen noin 2,5 vuotta takaperin (en pannut merkille tarkkaa aikaa) mulla alkoi oleen paljon aamuyskää niin, että yskin pari tuntia putkeen per joka aamu. Yskä aamuisin jatkuu edelleen. Painoa olen meneyttänyt noin 10 kiloa vuodessa. Mulla on jossain elämän touhujen varrella selkärankakin kärsinyt siten, että siinä on pari mutkaa toinen just keuhkojen/rintarangan kohdalla. Mua tutkitaan, aivan samoin kuin myös sua kaiken aikaa aktiivisesti, ja uudet haut jatkoon on vetämässä. En siis ole lääketieteen ammattilainen, mutta koska lapsuus ja nuoruusajan lääkärini ovat unohtaneet kertoa yhtä jos toistakin, olen ottanut tai joutunut ottamaan asioista aika valtavasti itse selvää.

    No mikä mulle sinusta itsestäsi kertoman ja omien kokemusteni perusteella tuli mieleen on juurikin selkään ja erikseen sanotusti rintarankaan liittyvät asiat, ettei siellä sinulla olis jotain joka painaa sydäntä tai toista keuhkoa edes pikkuisenkaan läjään ?
    Syöminen yksin voi toisinaan (ei aina) olla melkoisen epämielyttävät oireet aiheuttava tapahtuma, jos on ylimääräinen mutka. Keuhkoa/ painava niska/kaularangan virhe saattaisi tehdä sen, että happea ei mene läpi sitä määrää, jonka itsestäsi kertoma toiminta aktiivisuus vaatisi. Sen perusteella mitä itselleni on käynyt on syyä epäillä, että ongelma voi olla sellainen että olkoonkin mahdollisesti keuhkoihin liittyvä, se ei välttämättä näy röntgenkuvissa, joten puhtaat keuhkokuvat eivät saa liian kevyin perustein olla keuhkoepäilyn hylkäämiseen johtava juttu.
    Jos olisin asemassasi/tilanteessasi, pyytäisin lähetteen ortopedille sekä erikseen sanotusti kaulka/rintarangan asentovirheet paljastaviin kuvauksiin. Jos rupeat saamaan takykardiaoireita (sydämen nopealyöntisyyys päsääntöisesti ilman selvästi havaittavaa syytä) On siihen hyväksi havaittu ainakin minulla 10 mg Propral (pitää oireet poissa jopa 72 tuntia).

    Joku akuutti traumapohjainen mekaaninen ongelma tuon täytyy olla, varsinkin jos kaikki verikokeet tms kemialliset kokeet on hyvät.
    En tahdo loukata, mutta ainakin kuvasta katsoen näytät sen verran hentorakenteiselta, että sinun tapauksessasi ei sen kaula ja/tai rintarangan mahdollisen vamman tarvitsekaan olla ulospäin näkyvälle asteelle kehittynyttä tasoa jotta se riittäisi aiheuttamaan jonkun ahtautuman. Jos olit syyskuulle asti terve, ja kaikki alkoi yllättäen niin näin on nyt pakko epäilllä. Urheilijoille ja aktiivikuntoilijoille kehittyy toisinaan pitkän ajan kuluessa rasitusmurtumia, jotka havaitaan toisinaan vasta sitten kun mennään muun syyn tähdsen röntgeniin (yhdelläkin 50 km kilpakävelijällä oli pelkästä kilpakävelystä ajan kanssa kehittynyt reisiluun rasitusmurtunma).

    Jaksamista oman asiasi selvittämisessä toivoen.
    Jarmo Jänis.

    Vastaa
    1. admin Artikkelin kirjoittaja

      Itse asiassa osuit oikeaan siinä asiassa, että mulla on keuhkoröntgenin kautta havaittu lievä skolioosi. Se oli kuitenkin niin lievä ettei vaadi lääkärin mukaan hoitoa. Mulla ei myöskään ole koskaan ollut hapenottokykyyn liittyviä ongelmia urheillessa, joten periaatteessa keuhkoja sen ei ainakaan pitäisi painaa. Mun oireet myös alkoi yllättäen eikä pikkuhiljaa, joten tämän ei kuvittelisi olevan kehittynyt vähitellen. Sitä toisaalta ei ole suljettu pois / tutkittu, että voisiko tämä lievä skolioosi vaikuttaa sydämen toimintaan jotenkin. Siinä mielessä vinkkisi ortopedin tutkimuksissa käymiseen on todella aiheellinen ja hyvä.

      Kiitos kovasti vinkistäsi! Lisään ortopedikäynnin tutkittavien asioiden listaan ja palaan tässäkin suhteessa asiaan heti kun jotakin selviää.

      Vastaa
      1. Jarmo Jänis

        Jäniksen Jarmo tässä taas kirjoittelee.
        Tarkoitukseni ei ole herättää sun huolestumista yhtään sen pahemmaksi, kuin mitä se jo nyt on, mutta vasta nyt katsoin noite PEF arvoja ja vertasin niitä omiini. En voi lakata ihmettelemästä sitä, kuinka ne on niin samanlaiset kuin mulla vaikka mä olenkin niin pikkunen, ja puhallan pyörätuolista istuen. Mullakaan ne pef arvot vaikka olikin puhaltamaasi luokkaa eivät kuitenkaan kertoneet mistään hälyttävästä. Jos arvaan oikein, niin sullekin se pef seuranta on lienee aikaluokkaa viikko, noilla luvuilla ja kuvalla jonka lehdessä näin (koska et sä ainakaan nopeasti katsoen ole niin pikkunen että, selittäin mun kokoisen pikkusen ihmisen pef luvut) menisin jos nyt ei muuta niin tk vastaanottovirkailijalle (jos hoitajan aikaa ei saa) näyttämään noi parin ekan päivän luvut. Ainakin se kokemus, mikä mulla on vastaanottovirkailijoista, tietää kertoa että ne osaa sanoa onko luvut niin pahasti pielessä että jotain tarvis tehdä ja heti vai voidaanko odottaa sovitulle päivälle.

        Ei kukaan ole mulle sanonut että, minkälaisia pef lukuja minkäkin kokoisen ihmisen pitäisi puhaltaa, mutta kun nyt vaan sattui silmiini tuo kontrasti minä vs sinä (kuvan perusteella) ja luvut kuitenkin lähes identtiset. Mä siis tunnustan sen, että pef arvoja koskevassa asiassa voin olla väärässä, mutta en jättäisi asiaa tutkimatta ainakaan tähän asti hahmotetun ja kertomasi oirekuvauksen perusteella. Jotenkin toi pef juttu ja siinä oleva (minun mielestä) kummallisuus aivan hetki ennen, kun aloin tätä kirjoittamaan pomppasi päähäni kuin leka.
        t. Jarmo Jänis

        Vastaa
        1. admin Artikkelin kirjoittaja

          Joo, itse asiassa spirometriassakin todettiin, että mun puhallukset on viitearvoja alhaisemmat. Viitearvot 80% ja mun puhallukset oli luokkaa 70%. Eli ei ne ihan normaalit ole. Mä vedän noita PEF-puhalluksia viikon ilman avaavaa lääkettä ja sitten viikon avaavan lääkkeen kanssa. Avaavasta lääkkeestä ei ollut mitään hyötyä spirometriassa, joten en usko siitä olevan mitään hyötyä nytkään. Mä käytin avaavaa lääkettä aktiivisemmin sen antibioottikuurin yhteydessä (tuo sama Ventoline), mutta en kokenut sen vaikuttaneen silloinkaan mitenkään.

          Kiitos kommenteista. Mulla on joka tapauksessa ensi viikolla yhteys lääkäriin, kun mulle kerrotaan tämän viikon verikoetulokset ja mulla on lisää jotain puhalluskokeita ensi viikolla, joten ajattelin ottaa nuo puheeksi, että onko ne normaalit. Mun mitat ei ole mitkään salaiset vaan 157/50. Ennen kuin sairastuin, painoa oli viitisen kiloa enemmän.

          Vastaa
          1. Jarmo Jänis

            Jarmo tässä taas terve.
            Mä ymmärrän että sulle tulee virheellinen mielikuva siitä, että onnpelkästään rahan takia liikenteessä. Näin ei ole, vaan kyse on siitä että mun oman rajun sairaalahistorian (saman suuntaisia kokemuksia diagnoosintekemisen vaikeudesta) ja tutkivan mieleni tähden olen kiinnostunut, en yksin lääketieteen vaan, myös monen muunkin alan mysteerisitä tapauksista. Koska tämä hetki takaperin alkanut vuosi 2012 ainakin vielä (ellei yllätyksiä tule) menee ihan vaan kotona, en keksi muutakaan tekemistä kuin osalistuminen nettikeskusteluihin. Jos tätäkin kautta voin tuoda apua jollekin joka sitä omissa ongelmissaan tarvitsee.

            Tuossa, toisten tolkuttoman pitkienkin vastauksien lukemista yrittäessäni, koetin katsella että olisiko joku keksinyt vaihtoehdon nimeltä borrelioosi (tai sen nimiseksi mä ainakin muistan sen minkä saa kun punkki tai muu ötökkä puree). Tämä tuli mieleeni lähinnä siitä, että sanoit juosseesi jonkun yöjuoksukisan. Jos kisa oli maastossa, en yhtään pitäisi mahdottomana ajatuksena sitäkään, että punkki tms sua on jonkun ötökkäpohjaisen homman aiheuttaen pureskellut. Mä en myöskään sun omasta kertomuksestasi löytänyt mainintaa siitä onko borrelioosi (tai siis se ötökkäepidemia olkoon nimeltään mikä vaan) selvitetty. Se ötökkä epidemia varsinkin jos ötökkä on hylännyt sut saaliin (veren) saatuaan ennen kun edes huomasit, voisi ymmärrykseni mukaan aiheuttaa juuri kertomasi kaltaista yleisväsymistä, joka ilmenee muun muassa väsymisenä rappusissa tms.
            Eli se borrelioosi, jos ei tehty,(punkkipöpö epäily) nyt ekana. Mä katsoin nopeasti vikipediasta, ja osa oireista, joita sulla on voisi täsmätä borrelioosin kanssa.
            t. Jarmo Jänis.

          2. admin Artikkelin kirjoittaja

            Kisa ei ollut maastossa, ihan vaan Helsingin keskustassa. :)

          3. Eero Niskanen

            Moi,

            Ventoline ja muut vastaavat kiekot ovat täynnä erittäin hienoa jauhetta joka tulee kiekosta todella lujaa. Jos on kurkku kipeä niin siinä on osasyy.

  2. Jarmo Jänis

    Minun yksinpuheluksi tämä nyt taitaa mennä, mutta en kuitenkaan aio kuormittaa sinua sellaisten vaihtoehtojen esittämisellä, jotka ovat näkemykseni mukaan täysin epärealistisia. Mutta paria asioiden selvittämistä ja tilannekuvan muodostamista helpottavaa seikkaa kuitenkin rohkenen tiedustella.
    Ensinnäkin. Antaako vaivasi sinulle mahdollisuuden nukkua vai joudutko heräämään sen tähden öisin ?
    Toisekseen kuinka pian herämisen jälkeen vaikeudet alkavat jos ne eivät ole kiusanneet yöllä ?
    Siitä mistä kertoo se, että vaivat esiintyy/ei esiinny yöllä, en osaa sanoa mitään koska aiemmissa viesteissäni viittaamani omakin vastaava tilanne on vasta selvittelyn alla (eli ei ole henkilökohtaiseen kokemukseen perustuvaa oikeaa tietoa), mutta lääkäri ainakin saatttaa osata muodostaa mielipidettänsä tarkemmin jos pystyt kertomaan hänelle vaivojen esiintymisestä/esiintymättömyydestä levossa ja niiden alkamisesta suhteessa aktiivisen toiminnan alkuun.Kiinnitä huomiota siihen kuinka pian heräämisen tms aktiivisen toiminnan jälkeen vaivat alkaa ja kerro se lääkärillesi.
    Pahoittelen sitä että, vaikka asia ehkä rivien välistä tulikin luetuksi, en muistanut selvin sanoin aiemmissa viesteissäni kiinnittää huomiota heräämisen ja aktiiviteettien alkamisen ja vaivojen alkamisen keskinäiseen aikaviiveeseen ja niiden keskinäiseen suhtautumiseen toisiinsa.

    Ellei vaivasi sitten ole haimatulehdus tai muu vastaava ruuansulatuksen kanssa tekemisissä oleva juttu ?
    Saatko syödyksi niin, ettei syöminen aiheuta kertomiasi tuntemuksia ?
    t. Jarmo Jänis

    Vastaa
    1. admin Artikkelin kirjoittaja

      Vastauksia tulee niin paljon, että tähän olinkin unohtanut näemmä vastata. Univaikeuksia mulla ei ole. Olen aina ollut todella sikea nukkuja ja siinä ei ole tullut muutoksia. En esimerkiksi herää yskimiseen öisin ja täydessä levossa yskimistä onkin huomattavasti vähemmän kuin silloin kun olen jalkeilla. Vaikeudet alkavat heti kun nousen sängystä, eli teen mitään aktiivista.

      Syöminen on ihan normaalia, enkä ole huomannut sen vaikuttavan oireisiin erityisemmin.

      Vastaa
  3. Jarmo Jänis

    Jarmo taas kirjoittelee. En (olen sen varmaan jo kyllästymiseen asti toistanut) ole mikään lääketieteen ammattiilais ihminen eikä minulla siis ole ammatillista talenttia arvioida sitä kuinka suuret tulee sinun kokoisesi ihmisem keuhkojen noin niin kuin suunnilleenkaan olla, mutta kummastuttaa yhä vielä edelleen se, kuinka nuo pef tulokset ovat noin lähellä minun tuloksiani vaikka olen ruumiillisesti pienempi kuin sinä ja kuten jo aiemmin sanoin puhallan pyörätuolista istuen. Urheilu ja liikuntataustasi huomioiden tiedustelenkin seuraavaksi. Onko keuhkojasi koskaan aikaisemmin, ennen ongelman alkua, mitattu ja millaisia tuloksia on saatu. Onko se käsittääkseni verikokeen avulla tehtävä veren hapenkuljetustesti/hapenottokyvyn testi, josta aina urheilijoiden kohdalla toisinaan kuulen puhuttavan, tehty ja jos on niin koska ja millaisin tuloksin. Olisiko sinulla mahdollisuus päästä siihen testiin nyt ? Jos mainitsemaasi vuorotellen kuivaa ja limaista yskää ei olisi, kohdistuisi epäilykseni tällä hetkellä ongelmaan jota kutsun kansanomaisesti nimellä urheilijan ylikunto. Se on homma josta toipuminen voi viedä tosi pitkäänkin.

    Pikkusen ohi tästä pef/keuhkojutusta,(en jaksa avata jokaista ideaa varten omaa viestiä). Onko nivelreuman mahdollisuus selvitetty ?
    Millaisia oireita sinulla on nivelissä, sanoit pelkän kassien kantamisen kaupasta kotiin olevan liian rankkaa ainakin huonona päivänä ? Reuman taudinkubvaa koskevassa selostuksessa todetaan kertomasi yleisen väsymyksen olevan yksi oire silloin kun reuma vielä on siinä vaiheessa että luu ja nivelmuutoksia ei kuvaustekniikalla ole mahdollisuus havaita. Äsken tarkastin asian oikeellisuuden niin reuman ensioireista siihen että se alkaa jollain kuvaustekniikalla näkyä voi mennä kuukausia. Laitapa omaan hakukoneeseesi hauksi nivelreuma, niin voit itse kaikessa rauhassa kotona arvioida täsmäisikö sieltä löytyvä tieto edes vähäisessäkään määrin siihen mitä sinulla on.
    Ota se reuma vaihtoehto lääkärisi kanssa puheeksi, sille voidaan tehdä paljonkin jos se on vielä siinä vaiheessa, ettei nivel ja luu/rustomuutoksia ole (näin ymmärsin ainakin keuhkokuvasta kertomasi perusteella) verikoe reumatekijöiden havaitsemiseen on olemassa.

    Edelleen jaksamista taistelussasi toivoen
    Jarmo Jänis.

    Vastaa
    1. admin Artikkelin kirjoittaja

      Heipähei taas. :) Tänne saa ilman muuta kirjoitella olisipa lääketieteen ammattilainen tai ei. Mun lääkäreitä kiinnostaa vaan keuhkot. Mua kiinnostaa tässä vaiheessa kaikki muu. Tuloksia tulee nähtäville maanantaina. Syyn niiden julkaisemisen viivästymiseen kirjoitin tänne palstalle myös.

      Nivelreumaa ei ole tutkittu. Nivelissä mulla on hieman yliliikkuvuutta, mutta vikaa niissä ei ole havaittu. Taakkojen kantamisessa ongelma ei ole nivelistä lähtöisin vaan siitä, että mä hengästyn heti ja tuntuu ettei henki kulje kun hengästyy liikaa. Mä olen kokoisekseni treenannut itseni melko voimakkaaksi, joten voisi kuvitella nivelten pettäneen jo, jos niissä olisi vikaa. Esimerkiksi maastavetoa mä teen kahdella 32kg kahvakuulalla. Selkeimmät oireet ovat mulla nämä hengitysongelmat ja limaneritys.

      Vastaa
      1. Jarmo Jänis

        Jarmo tässä taas terve.
        Ymmärrän ja käsitän että et varmaan vielä ole ehtinyt tutustua aiheeseen nimeltä reuma. Mutta sen mukaan, mitä minä siitä luin, jotkut reuman oireista saattavat esiintyä ja olla kemiallisissa kokeissa nähtävissä jo ennen kun nivelten toimintakyvyn petäminen alkaa ja reuma alkaa näkyä kuvausmenetelmissä. Ensioireiden ja diagnoosin välinen aika saattaa saattaa olla kuukausiakin ja oireet niiden moninaisuudella/sekavuudella saattavat hämätä jopa lääkäriäkin. Vaikka tilanteesi onkin epämielyttävä, mahdollisen reuman suhteen se saattaa olla vielä niin hyvä, että riittävän aikaisin aloitetulla oikealla hoidolla sinulla hyvin varmasti voi olla laadukaskin elämä edessäsi kunhan saadaan sairaus hallintaan.
        Sen tähden taas uudelleen muistutan sinua siitä aiemmin esilletuomastani ortopedilla käynnin ja kunnollisen kuvauksen tekemisen tärkeydestä (ymmärsinkö oikein että vain keuhkojen alueelta on röntgenkuva). Perinteisen röntgenin lisäksi olemassa on myös nykyaikaisempikin luuntiheyden mittausmenetelmä, tutkimus on kivuton ja siinä vaan maataan sellaisella alustalla koneen lukupään suratessa kuvattavan ympärillä. Ymmärrykseni mukaan ortopedi on se henkilö, joka käytännössä jo pelkkien luuntiheyskokeiden ja röntgenin perusteella sanoo heti kun kuvat on valmiit, onko sulla jo näkyvälle asteelle kehittynyt reuma. Ainakin se reuman mahdollisesti paljastava verikoe on hyvä näkemykseni mukaan ottaa.

        Jatkan.
        Vaikka oireesi eivät ainakaan päällisin puolin nopeasti ajatellen voisi viitata neurologiseen ongelmaan, mitä neurologisen puolen kokeita on tehty ? ENMG ei tilanteeseesi ole ehkä kaikkein sopivin neurologisen puolen koe, koska se mittaa vain sitä, onko kaikissa hermoissa toimintaa. Koska kuitenkin pystyt tuottamaan käskyjä ruumiillisen ulkomuotosi eri osille vielä suht hyvin tilanteesi vakavuus huomioiden, voidaan esimerkiksi pinteeseen joutunut tai kokonaan poikki mennyt hermo jonka diagnostoimiseen ENMG on hyvä, jotakuinkin varmasti jättää pois laskuista.

        Katselin vähän mitä toiset on sulle vastaillut, ja kiinnitin huomiota siihen, että joku toi esille addinsonin taudin. Jos sinulla olisi addinsonin tauti noin rajuin oirein, pitäisi sinulla olla nähtävissä pigmenttimuutoksia (suomeksi sanottuna värivirheitä) kyynär, polvi, ja nivustaipeissa sekä nivelissä. Tämä liittyy siihen, että lisämunuainen poksahtaessaan sotkee myös ihon pigmenttiä määrääviä yhdisteitä.

        Vastaa
        1. admin Artikkelin kirjoittaja

          Voisin ottaa ortopedikäynnin kyllä puheeksi. Ensin hoidan kyllä huomenna ne paperit itselleni ja pienen avautumisen siitä mitä mieltä olen kyseisen terveysaseman palvelusta noin ylipäätänsäkin. Tiistaina saan puhalluslausuntoja ja torstaina PEF-mittaukset on tehty. Päivitän tuloksia tänne sitä mukaa kun niitä saan.

          Vastaa
          1. nti Täti

            Nivelreumaan ei liity hengitysoireita ja sen diagnoosi vaatii niveloireilun jota tässä tapauksessa ei ole. Sen voi jättää laskuista oirekuvan perusteella eikä reumatologin konsultaatiolle ole tarvetta. Sama juttu ortopedin kanssa – jos selkeää tuki- ja liikuntaelimistöön paikantuvaa oireilua ei ole vaan oirekuva koostuu hengitystieoireista, väsymyksestä ja hengenahdistuksesta, ortopedilla ei ole mitään mihin ottaa kantaa.

            Rintakehästä en nyt mene tarkistamatta sanomaan mitään, mutta muiden kehonosien kuvantamiseen ei lähdetä tällä oirekuvalla, olisi epäeettistä altistaa nuori ihminen säderasitukselle turhaan.

  4. Jarmo

    Nti tädile Jarmolta sen verran vastakommenttia. Kumpi on pahempi se, että saa harkiten ja hyvin suunnitellusta kuvauksesta jonkin verran säteilyä vaiko se, että tutkimusmenetelmän pelon tähden jonkun vaivan diagnostointi viivästyy tarpeettomasti. Mun näkemykseni asiasta on se että kuvaus on vaan kerta kaikkiaan tehtävä niin huolella että se tulee kerralla oikein tehdyksi ettei käy niin kuin mulle että eräänä sunnuntaina.
    Ambulanssilla sairaalaan kun kaikki auttajat ja myös minä itse luuli mun rikkoneen polven (perussairaudesta johtuva heikentynyt kyky tuntea alaraajakipua). Aivan jokainen viimeistä myöten luuli mun rikkoneen polveni. Kuvausta odotettiin 45 min jona aikana jalkani laitettiin hyvään asentoon ja se ”tuntui” kivuttomalta ja ennen kaikkea oli virheettömässä asennossa. Otettiin polvesta kuvia ja kotiin diagnoosilla polvi ollut sijoiltaan, mutta odotusajan toimissa saatu kääntymään takas.

    No mä siinä elelin keskiviikkoiltaan asti omaa normaalia elämää pyörätuolillani asioita touhuten (tulen pyörätuolin käyttötarpeesta huolimatta normaalissa elämässä hyvin ilman apua toimeen), ja aina välillä ihmetellen miksi jalka tuntuu niin oudolta. Ke – to yönä jalka kipeytyi ja turposi niin, että piti lähteä liikenteeseen pelkissä päivähousuissa ilman alushousuja (marraskuu). Käsky muiden asioiden takia terveyskeskukseen, jossa mainita lääkärille sunnuntaina tapahtuneesta ja edeelisen yön ja to aamun tapahtumat. Lääkäri katsoi sen ja sanoi ”poikki on”. Vähän toista tuntia myöhemmin olin taas kameran alla, ja tällä kerta mulla oli mukana tk lääkärin kirjoittama lappu jossa sanottiin. ”tähdätkää sillä kameralla oikeaan paikkaan”. No sieltä löytyi luu, joka oli niin siististi katkennut, kuin olisi laserilla leikattu. Paraneminen leikkauksen jälkeen tapahtui taulukkoajassa. Minulla kun on molempien jalkojen lonkkaluut katkenneet 2,5 vuoden välein. Silloin ekalla kerralla ei ollut diagnostointi ongelmaa, mutta kaikki kuviteltavissa olevat komplikaatiot piti mut sairaalassa 5 kk 20 pv.Kun jälkimmäisellä keralla oli diagnostointiongelma niin se menikin sitten pitkän kaavan mukaan. Ne laittoivat piikkivedon ja sitten piti siinä 36 tuntia odottaa leikkausta osastolla. Onneksi hoitajat oli pitkälti samoja kuin 2,5 vuotta aiemmin ja sain niin hyvää hoitoa kun tosiasiat huomioiden oli mahdollista.
    Se on ihan arvovalintakysymys pelkääkö tutkimusta vai sairautta enemmän. Se vaan pitää suunnitella huolella mitä kuvataan ja millä menetelmillä.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


8 × 1 =

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>