Ajatuksia sunnuntaina 8.1.2012

Ylimääräiset vapaapäivät ovat mulle tällä hetkellä aika sietämättömiä, joten puran tämän toimettomuuden kirjoittamalla jotakin. Muuten mä vaan istun kotona ja vellon miettimässä tätä asiaa.

Ensinnäkin kiitos kaikille jotka olette ottaneet yhteyttä tavalla tai toisella. Puhelimitse en valitettavasti pysty olemaan kovin paljon yhteyksissä, koska työskentelen avokonttorissa enkä pysty puhumaan siellä yksityisesti. On kuitenkin mukavaa huomata, että ihmisiä kiinnostaa.

Olen saanut paljon tuntemattomilta ihmisiltä heidän kokemuksiaan vastaavista, aikaavievistä ja turhauttavista tutkimuksista. Olen kokoamassa niistä palstaa, jossa keskustelua voidaan käydä myös yleisellä tasolla. Jos haluat jakaa oman kokemuksesi, ota yhteyttä yhteys@diagnosoi-mut.com. Voit ottaa yhteyttä myös jos sinulla on ajatuksia terveydenhuollon parantamista kohtaan tai kenties uusi hoitomuoto, jonka haluaisit jakaa ihmisten kanssa.

Haluaisin olla kokeilla voisinko saada aikaiseksi vielä jotakin muuta hyvää tällä mediaan vahingossa levinneellä tempauksellani.

Sitten henkilökohtaisempiin asioihin: tämä loppiainen on ollut aivan kamala. Mut pitää aktiivisena se, että saan käydä töissä. Kun tulen töissä, jaksan hoitaa arkiaskareet ja tehdä kotona kaikenlaista. Lomaillessa mua ei oikeastaan kiinnosta mikään. Sairaslomasta olen kieltäytynyt tähän asti juuri tästä syystä. Tämä tapaus ei ole saanut mua vielä masentumaan, mutta niin käy mikäli en suuntaa ajatuksiani muualle. Kenellekään ei tee hyvää velloa pahassa olossaan, olisi se lähtöisin mistä tahansa. Onneksi huomenna on taas töitä.

Olen saanut yhteydenottoja tahoilta, jotka tarjoavat vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Ensi viikolla aion kokeilla ensimmäistä niistä ja raportoida kokemuksiani tänne, mikäli saan luvan hoitomuodon tarjoajalta tehdä niin. Skeptikoille huomio: en ole mikään täysin huijattavissa oleva tyyppi, joten osaan kyllä käyttää tervettä järkeä siinä mitä ns. vaihtoehtoisia hoitomuotoja kokeilen. Tavanomaisen lääketieteen keinoin tapaukseni ei kuitenkaan edisty, jotan miksipä ei.

Mikäli sinua kiinnostaa ehdottaa jotakin vaihtoehtoista hoitomuotoa, ota yhteyttä yhteys@diagnosoi-mut.com.

Haluaisinkin nyt kysyä teiltä joilla on vastaavia kokemuksia pitkäaikaissairauksista ja niiden vaikutuksista henkiseen jaksamiseen: mitkä ovat teidän tapanne jaksaa ja pitää itsenne aktiivisena?

Share

Yksi vastaus artikkeliin ”Ajatuksia sunnuntaina 8.1.2012

  1. Jarmo Jänis

    Jarmo taas kirjoittelee. Luin ajatuksiasi ja totesin sinun pelkäävän sairauslomalle jäämistä (jos näin raju ilmaisu sallitaan). Jos asut yksin ymmärrän, työkavereiden näkemisen tuoman jaksamisnäkökulman kautta sen, että haluat olla töissä niin kauan kun se vaan ikinä on mahdollista. Mutta jos taas kanssasi kotona on muitakin (joista ainakin yksi aikuinen), jotka voi tuoda sulle tukea ja turvaa, on kielteinen suhtautumisesi sairauslomapelkoosi vaikeammin ymmärrettävä asia.
    Mikä muu kuin omien asioiden märehtiminen saa sut pelkämään sairauslomalle jäämistä ?
    Ettei vaan koko homman takana ole se, että sä aiheetta pelkäät kaikkien jättävän sut, koska sä itse ehkä luulet niiden kuvittelevan että sä haluat unohtaa ne vaika ne oikeesti ei haluakaan sua unohtaa ( suo anteeksi hölmö lauseenrakenne).

    En tiedä (eikä mun tarvikaan tietää) kuinka läheisiä työkaverit sulle on, mutta voithan sä sopia heidän kanssaan siitä että ”käydäään vuoroin vieraissa” sen mukaan kun jaksetaan ja jos ei jakseta niin soitellaan tietyn systeemin mukaan.
    Ei ne työkaverit ja harrastuskaverit mahdollisella sairauslomallasikaan sua hylkää, jos teillä on muutakin yhteistä kuin vain työ ja harrastus sen tapahtumahetkellä, ja jos ne on oikeita ystäviä. Valitettavasti en osaa sanoa tätä kauniisti koska sanojen kohdalleen laittamisen lahjaa mulle ei olla suotu, mutta vaikuttaa siltä että. Sä pelkäät aiheetta sääliä kerjäävän reppanan maineen saamista (oikeesti sulla sellaista ei ole) ja se näkyy just tossa ”kaadutaan sitten vaikka sappaat jalassa” asenteena. Minä kyllä kunnioitan ja arvostan sitä että jaksat taistella ja olla viimeiseen asti ”mukana remmissä”, mutta nyt saattais olla tahdin rauhoittamisen paikka.

    Oikeastaan tämä loppu kuuluisi avaamasi sivuston toiseen osioon, mutta laitan kuitenkin tähän kysymyksen.
    Ensinäkin sain käsityksen että työsi ei ole ruumiillisesti kovinkaan raskasta, sitä vaan kurittaa tiukat aikataulut (burn out ?). Mutta missä määrin joudut normaalissa työ/elinympäristössäsi altistumaan voimakkaille hajuille ?
    Huom. kertomuksesi nuhasta ja yskästä. Tämä tuli mieleeni siitä, että itse reagoin joihinkin hajuihin saamalla vatsan sekaisinmenokohtauksen. Joskus aikoinaan, kun kaupoilla ei ollut mitään kuria minkään suhteen, oli aivan kauheaa kun sisään piti tulla ja ulos mennä naisten kauneudenhoitotuotteiden myntialueen läpi. Tuo hajuaineyliherkkyys tuli vaan näin nopeasti kesken kirjoittamisen mieleeni.
    Eli mitkä allergiat sulta on testattu?
    t. Jarmo

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


8 × 1 =

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>