10.3. ja sietämätöntä kortisonivieroitusta

Olen ollut muutaman päivän nyt ilman kortisonia ja olo pahenee kokoajan. Vireystila on ihan kohtuullinen, mutta yskä alkaa olla nyt jo sietämätön. Keuhkoissa myös tuntuu jotenkin epämiellyttävältä. Kai se johtuu jatkuvista, kovista yskäisyistä.

Kortisonin lopettaminen sinänsä sujui ihan hyvin. Alkuvaiheessa oli jatkuvasti vainoharhainen siitä, että miten mikäkin fyysinen tuntemus saattaisi liittyä siihen kortisonin määrän vähentämiseen, mutta noin kokonaisuutena eroa 40mg ja 5mg päiväannostukseen ei juurikaan ollut. 40mg alkaessa olin toisaalta aivan ylisuorittava, mutta tällä hetkellä voisin kuvitella suorituskyvyn olevan suht’ normaali.

Maanantaina mulla on soittoaika lääkärille ja kyselen mitä sitten tehdään. Lisämunuaisen toiminta pitäisi testata. Mun tekisi mieli aloittaa kortisoni uudestaan välittömästi, koska mulla on sitä vielä jäljellä, mutta odottelen nyt ainakin siihen testiin asti ja keskustelen siitä voisinko jatkaa kortisonia. Olotila ei ole todellakaan niin paha mitä se oli tammikuussa, mutta ajatuskin siitä, että se menisi taas siihen tuntuu sietämättömältä. Eikä tämä yskimisen lisääntyminen varsinaisesti vaikuta siltä, että suunta olisi parempaan päin.

Juuri nyt tuntuu siltä, että ihan sama vaikka pitäisi syödä tuota kortisonia loppuelämän ajan jos sillä välttää tämän oireilun.

Share

5 vastausta artikkeliin ”10.3. ja sietämätöntä kortisonivieroitusta

  1. Jarmo

    Jarmo tässä taas tervehdys.
    Ymmärsinkö oikein että 13.2 – 10.3 välisenä aikana oli jopa täysin yskätön jakso vaikka kortisonia pudotettiin noin kahdeksasosaan alkuperäisestä ja yskä palasi kun mentiin luvusta 5 mg lukuun 0 mg. En ole mikään ammattilainen, mutta sen että keuhkoissa tuntuu epämielyttävältä ei näkemykseni mukaan välttämättä tarvi olla suoraan kortisoniin ja sen puutokseen liittyvä juttu, vaan se epämielyttävä tunne voi olla peräisin kun ei enää ole kortisonin kipua lievittävää vaikutusta.
    Mä huomasin juuri kesken lauseen kirjoittamisen hukanneeni sanat ja ajatukset, mutta keuhkojen rakenne huomioiden ei olisi ihme vaikka yskimisen aiheuttama mekaaninen rasitus yksin, ilman sen kummempaa kortisoniin liittyvää syytä aiheuttaa kertomasi epämielyttävän tunteen (huom ne asiat joita keuhkoissa tapahtuu kun yskittää). Oletko konsultoinut lääkärin kanssa mahdollisen kipulääkityksen käytöstä keuhkoihin liittyen jos niihin sattuu. Ei kai se lääkäri sentään ole kieltänyt sulta kipulääkkeitä vaikka kortisoni onkin tauolla.

    Vastaa
  2. Antti

    En nyt kuitenkaan ensimmäisenä veikkaisi tuota lisämunuaisten vajaatoimintaa, yleensä siihen liittyy natrium- ja kaliumarvojen heittelyä ja tuo aiemmissa labrakokeissa ollut kortisoliarvo on ihan hyvä ottaen huomioon aiemman kortisonilääkityksen.

    Kortisonilla ei myöskään ole suoraan kipua lievittävää vaikutusta, vaan se lievittää elimistön tulehdusreaktiota. Jos tulehdus olisi ulkopuolisen taudinaiheuttajan aiheuttama, pidempi kortisonikuuri usein helpottaa taudinaiheuttajan leviämistä ja osa yleisimmistä noin pitkän taudin aiheuttajistahan on jo suljettu pois. Vaikka joku joskus aiemmin niin väittikin, kortisoni ei siis auta tuhoamaan bakteereja, päin vastoin. Lähinnä itse ottaisin tällä hetkellä tuma- ja sileälihasvasta-ainetestit autoimmunitaudin poissulkemisen vuoksi. Omasta mielestä sopisi paremmin kuin lisämunuaisen vajaatoiminta.

    Vastaa
    1. admin Artikkelin kirjoittaja

      Moi. Mulla yritettiin lopettaa kortisoni, mutta oireet palasivat heti. Tällä hetkellä syön hydrokortisonia vielä n. kuukauden jonka jälkeen tutkitaan lisämunuaisasiaa lisää. Olotila on ihan kohtuullisen hyvä nyt kuurin aikana, mutta lisämunuaisepäilyn vuoksi en saa rasittaa itseäni yhtään joten en pysty harrastamaan liikuntaa. Se turhauttaa.

      Vastaa
      1. R

        Hei! Kiva kuulla, että olo pysyy kohtalaisena kortisonin avulla, mutta todella kurja, ettei diagnoosia ole vieläkään saatu. Eikä oloa varmaan yhtään helpota se, ettei pääse elämään normaalisti. Itse olen siitä onnellisessa tilassa, että vaikka sairastan addisonin tautia, voin elää taudista huolimatta ihan normaalisti ja pystyn urheilemaan haluamani mukaan. Tiedän kyllä kuinka turhauttavaa oli, kun ennen diagnoosia en pystynyt/jatksanut tehdä mitään ylimääräistä. Voimia sinulle!

        Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


+ 4 = 11

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>